 |
| Pikkuvarpunenkin kävi toteamassa tilanteen |
lauantai 19. lokakuuta 2013
Esimakua talviruokinnasta + ensilumi
Ensi viikolle luvataan taas lämpimämpiä kelejä, joten ei talviruokintaa vielä - sen sijaan olen ripotellut toisinaan muutamia siemeniä ikkunalaudalle, kun pari tindiä on siinä kopistellut erittäin "nälkäisen näköisenä".
Ja tänä yönä se sitten lopulta satoi - ensilumi:
Hitsi, äsken pihassa kävi myös kaksi harakkaa ja nyt liikkeellä on punatulkkuparvi!
tiistai 8. lokakuuta 2013
Yövieras
Eilinen iltapäivä vähän kolmen jälkeen.
Olin juuri tulossa autolla kotiin, kun huomasin autotallin edessä naakan. Naakka meni sisälle autotalliin, ihan rauhallisesti kävellen. Ihmettelin vähän.
Ajoin auton varovasti sisään talliin ja pidin huolen siitä, että lintu ei jäänyt alle. Menin katsomaan, missä naakka on. Se oli kävellyt autotallin toisessa päässä sijaitsevaan pieneen varastoon ja piiloutunut tavaroiden sekaan, pyrstö vain näkyi. Vaikka menin ihan lähelle, naakka ei tuntunut välittävän. Se vaikutti ihan pirteältä, mutta toinen siipi roikkui vähän. Seisoskelin hetken naakan lähellä, sitten lähdin ja ajattelin, että se ehkä lähtisi, kun saisi olla rauhassa.
Hetken päästä menin katsomaan, olisiko naakka jo lähtenyt. Ei ollut - siellä se yhä kökötti kaikessa rauhassa. Se kuitenkin pelästyi nyt minua ja kameraa ja räpisteli yhä syvemmälle tavaroiden sekaan. Käväisin poissa ja tulin taas takaisin, sitten rymistelin vähän tavaroita, mutta mitään ei kuulunut. Ajattelin naakan lähteneen sillä välin, kun olin ollut poissa.
Tuli koiran lenkkiaika ja lähdin ulos - lähtöreitti kulkee varaston kautta. Koira haistoi varastossa jotain ja jäi tonkimaan rojuja. Häntä heilui. Tiesin heti, että naakka oli sittenkin varastossa yhä. Katsoin kirkkaalla valolla seinän ja erään kaapin välissä olevaan rakoon - siellähän se oli.
Ajattelin, että naakka olisi ehkä jäänyt jumiin ja siirtelin kaappia, suksia, linnunpönttöjä ja terassituoleja sivuun. Koira hössötti vieressä, mutta koetin pitää sen erossa naakasta. Naakka katseli puuhiani yhä ihan hämmästyttävän rauhallisesti. Tarjosin sille rautatankoa istumispaikaksi, jotta voisin siirtää sen pois - naakka ei kuitenkaan oikein osannut astua sille. Se räpisteli suksitelineiden kautta varaston toiseen laitaan - koira perässä.
Koira alkoi haukkua lintua. Se ei onneksi mahtunut pujahtamaan linnun kimppuun rojujen välistä. Siirtelin sukset ja kaapin paikalleen ja lähdin koiran kanssa lenkille - naakka jäi yhä varastoon.
Kun tulin lenkiltä takaisin, naakka istui ruohonleikkurin päällä ja katseli meitä. Koira meinasi taas ruveta vauhkoamaan, jolloin naakka varautui, mutta kun vedin koiran pois, se rentoutui jälleen. Koko lintu oli jotenkin oudon rauhallinen ja - noh, luottavainen, vaikka olin juuri rymistellyt koiran ja rojujen kanssa varastossa. Toivotin linnulle hyvät yöt ja sammutin valot varastosta.
Aamulla kouluun lähtiessäni minua odotti varastossa naakka. Mietin, tarjoaisinko sille vähän auringonkukansiemeniä. Osittain bussiinehtimiskiireiden vuoksi se jäi kuitenkin tekemättä.
Koulussa murehdin yhä naakan selviämistä; ei se kauaa enää ruuatta eläisi. Toisaalta emme voisi sitä tietenkään loputtomiin varastossa elättää. Sitten vanhemmiltani tuli viesti: lintu oli lähtenyt. Se oli kuulemma tepastellut ihan pirteänä ulos, siivet olivat näyttäneet päällisin puolin ehjiltä, mutta lintu ei ollut kuitenkaan lentänyt. Se oli jäänyt nurmikolle etsimään ruokaa.
Iltapäivällä kotiin tullessani minua odotti linnuton varasto. Vain "muutama" kakkaläjä oli muistona naakasta. Mysteeriksi jäi, mikä tämä lintu nyt sitten oli naakkojaan. Oliko se siipirikko? Vai oliko se esimerkiksi törmännyt ikkunaan ja ollut vähän tokkurassa? Miten se oli ollut niin luottavainen ja rauhallinen? Itse olen tottunut lähinnä lintuihin, jotka -olivat sitten lentokykyisiä tai -kyvyttömiä- pyrkivät hädissään pakoon ihmisen nähdessään.
Joskus neljän jälkeen lähdin koiran kanssa lenkille. Vastakynnetyllä pellolla tepasteli ruokaa etsien yksinäinen naakka.
Olin juuri tulossa autolla kotiin, kun huomasin autotallin edessä naakan. Naakka meni sisälle autotalliin, ihan rauhallisesti kävellen. Ihmettelin vähän.
Ajoin auton varovasti sisään talliin ja pidin huolen siitä, että lintu ei jäänyt alle. Menin katsomaan, missä naakka on. Se oli kävellyt autotallin toisessa päässä sijaitsevaan pieneen varastoon ja piiloutunut tavaroiden sekaan, pyrstö vain näkyi. Vaikka menin ihan lähelle, naakka ei tuntunut välittävän. Se vaikutti ihan pirteältä, mutta toinen siipi roikkui vähän. Seisoskelin hetken naakan lähellä, sitten lähdin ja ajattelin, että se ehkä lähtisi, kun saisi olla rauhassa.
Hetken päästä menin katsomaan, olisiko naakka jo lähtenyt. Ei ollut - siellä se yhä kökötti kaikessa rauhassa. Se kuitenkin pelästyi nyt minua ja kameraa ja räpisteli yhä syvemmälle tavaroiden sekaan. Käväisin poissa ja tulin taas takaisin, sitten rymistelin vähän tavaroita, mutta mitään ei kuulunut. Ajattelin naakan lähteneen sillä välin, kun olin ollut poissa.
Tuli koiran lenkkiaika ja lähdin ulos - lähtöreitti kulkee varaston kautta. Koira haistoi varastossa jotain ja jäi tonkimaan rojuja. Häntä heilui. Tiesin heti, että naakka oli sittenkin varastossa yhä. Katsoin kirkkaalla valolla seinän ja erään kaapin välissä olevaan rakoon - siellähän se oli.
Ajattelin, että naakka olisi ehkä jäänyt jumiin ja siirtelin kaappia, suksia, linnunpönttöjä ja terassituoleja sivuun. Koira hössötti vieressä, mutta koetin pitää sen erossa naakasta. Naakka katseli puuhiani yhä ihan hämmästyttävän rauhallisesti. Tarjosin sille rautatankoa istumispaikaksi, jotta voisin siirtää sen pois - naakka ei kuitenkaan oikein osannut astua sille. Se räpisteli suksitelineiden kautta varaston toiseen laitaan - koira perässä.
Koira alkoi haukkua lintua. Se ei onneksi mahtunut pujahtamaan linnun kimppuun rojujen välistä. Siirtelin sukset ja kaapin paikalleen ja lähdin koiran kanssa lenkille - naakka jäi yhä varastoon.
Kun tulin lenkiltä takaisin, naakka istui ruohonleikkurin päällä ja katseli meitä. Koira meinasi taas ruveta vauhkoamaan, jolloin naakka varautui, mutta kun vedin koiran pois, se rentoutui jälleen. Koko lintu oli jotenkin oudon rauhallinen ja - noh, luottavainen, vaikka olin juuri rymistellyt koiran ja rojujen kanssa varastossa. Toivotin linnulle hyvät yöt ja sammutin valot varastosta.
Aamulla kouluun lähtiessäni minua odotti varastossa naakka. Mietin, tarjoaisinko sille vähän auringonkukansiemeniä. Osittain bussiinehtimiskiireiden vuoksi se jäi kuitenkin tekemättä.
Koulussa murehdin yhä naakan selviämistä; ei se kauaa enää ruuatta eläisi. Toisaalta emme voisi sitä tietenkään loputtomiin varastossa elättää. Sitten vanhemmiltani tuli viesti: lintu oli lähtenyt. Se oli kuulemma tepastellut ihan pirteänä ulos, siivet olivat näyttäneet päällisin puolin ehjiltä, mutta lintu ei ollut kuitenkaan lentänyt. Se oli jäänyt nurmikolle etsimään ruokaa.
Iltapäivällä kotiin tullessani minua odotti linnuton varasto. Vain "muutama" kakkaläjä oli muistona naakasta. Mysteeriksi jäi, mikä tämä lintu nyt sitten oli naakkojaan. Oliko se siipirikko? Vai oliko se esimerkiksi törmännyt ikkunaan ja ollut vähän tokkurassa? Miten se oli ollut niin luottavainen ja rauhallinen? Itse olen tottunut lähinnä lintuihin, jotka -olivat sitten lentokykyisiä tai -kyvyttömiä- pyrkivät hädissään pakoon ihmisen nähdessään.
Joskus neljän jälkeen lähdin koiran kanssa lenkille. Vastakynnetyllä pellolla tepasteli ruokaa etsien yksinäinen naakka.
lauantai 5. lokakuuta 2013
Tulkkuja ja tindejä
Aww. Pitkästä aikaa kunnon lintukuvia.
Punatulkkukoiras:
Saman lajin naaras:
Ja pari talitindiä:
Ja pistetään vielä pari syksyistä kuvaa loppuun:
Punatulkkukoiras:
 |
| Vähemmän syksyinen kuva: vielä kukkamaakin kukoistaa! |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)