Tänään saatiin kuitenkin uusi teline rasvasiementangolle! Toimii hyvin ainakin vielä, tosin harakka ei ole vielä käynyt testaamassa...
lauantai 21. joulukuuta 2013
Uusi rasvasiementangon teline
Musta maa ei innosta kuvaamaan. Tässä nyt kuitenkin yksi vanhempi video (kuvattu silloin, kun lunta vielä oli), jossa harakka koettaa syödä rasvasiementankoa. Tuon touhun seurauksena oli pari päivää myöhemmin se, että verkko repesi ja tanko tippui - harakan tai oravan evääksi taisi päätyä koko pötkö.
Tänään saatiin kuitenkin uusi teline rasvasiementangolle! Toimii hyvin ainakin vielä, tosin harakka ei ole vielä käynyt testaamassa...
Mutta tämän päivityksen myötä haluan kuitenkin toivottaa kaikille blogia seuraileville hyvää joulua ja linnullista uutta vuotta! :) Katsotaan, päivittelenkö tätä blogia vielä tämän vuoden puolella.
Tänään saatiin kuitenkin uusi teline rasvasiementangolle! Toimii hyvin ainakin vielä, tosin harakka ei ole vielä käynyt testaamassa...
perjantai 6. joulukuuta 2013
Hyvää itsenäisyyspäivää!
 |
| Eilen laitettu rasvasiementanko on saanut suuren suosion |
 |
| Tässä ystävämme orava |
 |
| Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille! |
maanantai 2. joulukuuta 2013
Lumikuvia taas
 |
| Auringonnousu 30.11.2013 |
 |
| Jouluvaloihin "puettu" kuusikin sai ylleen lumipeitteen! |
 |
| Ja tässä sama kuusi pyryn päätyttyä |
 |
| Pöö! |
 |
| Sini ja tali |
 |
| Tali ja tali |
lauantai 23. marraskuuta 2013
Uutta lunta tuli ja meni...
Torstaina tänne sateli ihan reippaanoloisesti lunta, mutta pyry muuttui kuitenkin ikävä kyllä vedeksi iltapäivällä ja perjantain plusasteet sulattivat melkein kaikki loputkin lumet... onneksi ehdin napata muutaman kuvan kauniista maisemasta torstaiaamuna!
Tässä vielä pari lintulautaotosta tältä päivältä. Kuten huomata voi, lumista ei ole juuri mitään jäljellä enää... tänään oli kuitenkin rapsakka pakkaspäivä ja pakkasta lupaillaan myös ensi viikolle, joten toivottavasti ainakin kurakelit olisivat hiljalleen ohi!
Mainitaan vielä tässä blogissa se, että koska menetin syystä tai toisesta käyttöoikeudet vanhoihin lintusivuihini (saunalahti.fi/hlahdenn/jaana), jouduin muuttamaan sivut uuteen osoitteeseen (http://www.saunalahti.fi/heikklav/jaana/). "hlahdenn"in tilalla on siis tuo "heikklav", ei muuta muutosta osoitteessa. Sivujen muutto on yhä kesken, kaikki ei toimi vielä. Enkä ole edes varma, saanko esimerkiksi lintupelejä enää toimimaan ollenkaan...
 |
| Bongaatko tindin? :) |
 |
| Talitiaiset aamupalalla |
 |
| Myös punatulkkukoiras ilmestyi pyrypäivänä ruokailemaan! |
 |
| Rohkea sinitindi ei kavahda, vaikka kuvasin näin läheltä! |
 |
| Mutta talia vähän arveluttaa... |
lauantai 16. marraskuuta 2013
Lintulaudan aika!
Tänään oli lopulta aika asentaa lintulauta, sillä ensi viikolle lupaillaan pakkasia.
Lintulauta saikin heti suuren suosion tali- ja sinitiaisilta sekä pikkuvarpuselta!
Sitten piipahti myös hiukan suurempikokoisia vieraita! Tässä harmaapäätikkanaaras, joka kävi toteamassa tilanteen - rasvasiementankoa ei vielä ollut:
Harakoita oli paikalla parhaimmillaan kolme tai neljä. Ne yrittivät kovasti päästä lintulaudalle, mutta lopulta oli pakko vain tyytyä maassa lojuviin siemeniin. Tässä erään yksilön taidonnäytettä:
Käpytikkaa onnisti paremmin!
lauantai 19. lokakuuta 2013
Esimakua talviruokinnasta + ensilumi
Ensi viikolle luvataan taas lämpimämpiä kelejä, joten ei talviruokintaa vielä - sen sijaan olen ripotellut toisinaan muutamia siemeniä ikkunalaudalle, kun pari tindiä on siinä kopistellut erittäin "nälkäisen näköisenä".
Ja tänä yönä se sitten lopulta satoi - ensilumi:
Hitsi, äsken pihassa kävi myös kaksi harakkaa ja nyt liikkeellä on punatulkkuparvi!
 |
| Pikkuvarpunenkin kävi toteamassa tilanteen |
tiistai 8. lokakuuta 2013
Yövieras
Eilinen iltapäivä vähän kolmen jälkeen.
Olin juuri tulossa autolla kotiin, kun huomasin autotallin edessä naakan. Naakka meni sisälle autotalliin, ihan rauhallisesti kävellen. Ihmettelin vähän.
Ajoin auton varovasti sisään talliin ja pidin huolen siitä, että lintu ei jäänyt alle. Menin katsomaan, missä naakka on. Se oli kävellyt autotallin toisessa päässä sijaitsevaan pieneen varastoon ja piiloutunut tavaroiden sekaan, pyrstö vain näkyi. Vaikka menin ihan lähelle, naakka ei tuntunut välittävän. Se vaikutti ihan pirteältä, mutta toinen siipi roikkui vähän. Seisoskelin hetken naakan lähellä, sitten lähdin ja ajattelin, että se ehkä lähtisi, kun saisi olla rauhassa.
Hetken päästä menin katsomaan, olisiko naakka jo lähtenyt. Ei ollut - siellä se yhä kökötti kaikessa rauhassa. Se kuitenkin pelästyi nyt minua ja kameraa ja räpisteli yhä syvemmälle tavaroiden sekaan. Käväisin poissa ja tulin taas takaisin, sitten rymistelin vähän tavaroita, mutta mitään ei kuulunut. Ajattelin naakan lähteneen sillä välin, kun olin ollut poissa.
Tuli koiran lenkkiaika ja lähdin ulos - lähtöreitti kulkee varaston kautta. Koira haistoi varastossa jotain ja jäi tonkimaan rojuja. Häntä heilui. Tiesin heti, että naakka oli sittenkin varastossa yhä. Katsoin kirkkaalla valolla seinän ja erään kaapin välissä olevaan rakoon - siellähän se oli.
Ajattelin, että naakka olisi ehkä jäänyt jumiin ja siirtelin kaappia, suksia, linnunpönttöjä ja terassituoleja sivuun. Koira hössötti vieressä, mutta koetin pitää sen erossa naakasta. Naakka katseli puuhiani yhä ihan hämmästyttävän rauhallisesti. Tarjosin sille rautatankoa istumispaikaksi, jotta voisin siirtää sen pois - naakka ei kuitenkaan oikein osannut astua sille. Se räpisteli suksitelineiden kautta varaston toiseen laitaan - koira perässä.
Koira alkoi haukkua lintua. Se ei onneksi mahtunut pujahtamaan linnun kimppuun rojujen välistä. Siirtelin sukset ja kaapin paikalleen ja lähdin koiran kanssa lenkille - naakka jäi yhä varastoon.
Kun tulin lenkiltä takaisin, naakka istui ruohonleikkurin päällä ja katseli meitä. Koira meinasi taas ruveta vauhkoamaan, jolloin naakka varautui, mutta kun vedin koiran pois, se rentoutui jälleen. Koko lintu oli jotenkin oudon rauhallinen ja - noh, luottavainen, vaikka olin juuri rymistellyt koiran ja rojujen kanssa varastossa. Toivotin linnulle hyvät yöt ja sammutin valot varastosta.
Aamulla kouluun lähtiessäni minua odotti varastossa naakka. Mietin, tarjoaisinko sille vähän auringonkukansiemeniä. Osittain bussiinehtimiskiireiden vuoksi se jäi kuitenkin tekemättä.
Koulussa murehdin yhä naakan selviämistä; ei se kauaa enää ruuatta eläisi. Toisaalta emme voisi sitä tietenkään loputtomiin varastossa elättää. Sitten vanhemmiltani tuli viesti: lintu oli lähtenyt. Se oli kuulemma tepastellut ihan pirteänä ulos, siivet olivat näyttäneet päällisin puolin ehjiltä, mutta lintu ei ollut kuitenkaan lentänyt. Se oli jäänyt nurmikolle etsimään ruokaa.
Iltapäivällä kotiin tullessani minua odotti linnuton varasto. Vain "muutama" kakkaläjä oli muistona naakasta. Mysteeriksi jäi, mikä tämä lintu nyt sitten oli naakkojaan. Oliko se siipirikko? Vai oliko se esimerkiksi törmännyt ikkunaan ja ollut vähän tokkurassa? Miten se oli ollut niin luottavainen ja rauhallinen? Itse olen tottunut lähinnä lintuihin, jotka -olivat sitten lentokykyisiä tai -kyvyttömiä- pyrkivät hädissään pakoon ihmisen nähdessään.
Joskus neljän jälkeen lähdin koiran kanssa lenkille. Vastakynnetyllä pellolla tepasteli ruokaa etsien yksinäinen naakka.
Olin juuri tulossa autolla kotiin, kun huomasin autotallin edessä naakan. Naakka meni sisälle autotalliin, ihan rauhallisesti kävellen. Ihmettelin vähän.
Ajoin auton varovasti sisään talliin ja pidin huolen siitä, että lintu ei jäänyt alle. Menin katsomaan, missä naakka on. Se oli kävellyt autotallin toisessa päässä sijaitsevaan pieneen varastoon ja piiloutunut tavaroiden sekaan, pyrstö vain näkyi. Vaikka menin ihan lähelle, naakka ei tuntunut välittävän. Se vaikutti ihan pirteältä, mutta toinen siipi roikkui vähän. Seisoskelin hetken naakan lähellä, sitten lähdin ja ajattelin, että se ehkä lähtisi, kun saisi olla rauhassa.
Hetken päästä menin katsomaan, olisiko naakka jo lähtenyt. Ei ollut - siellä se yhä kökötti kaikessa rauhassa. Se kuitenkin pelästyi nyt minua ja kameraa ja räpisteli yhä syvemmälle tavaroiden sekaan. Käväisin poissa ja tulin taas takaisin, sitten rymistelin vähän tavaroita, mutta mitään ei kuulunut. Ajattelin naakan lähteneen sillä välin, kun olin ollut poissa.
Tuli koiran lenkkiaika ja lähdin ulos - lähtöreitti kulkee varaston kautta. Koira haistoi varastossa jotain ja jäi tonkimaan rojuja. Häntä heilui. Tiesin heti, että naakka oli sittenkin varastossa yhä. Katsoin kirkkaalla valolla seinän ja erään kaapin välissä olevaan rakoon - siellähän se oli.
Ajattelin, että naakka olisi ehkä jäänyt jumiin ja siirtelin kaappia, suksia, linnunpönttöjä ja terassituoleja sivuun. Koira hössötti vieressä, mutta koetin pitää sen erossa naakasta. Naakka katseli puuhiani yhä ihan hämmästyttävän rauhallisesti. Tarjosin sille rautatankoa istumispaikaksi, jotta voisin siirtää sen pois - naakka ei kuitenkaan oikein osannut astua sille. Se räpisteli suksitelineiden kautta varaston toiseen laitaan - koira perässä.
Koira alkoi haukkua lintua. Se ei onneksi mahtunut pujahtamaan linnun kimppuun rojujen välistä. Siirtelin sukset ja kaapin paikalleen ja lähdin koiran kanssa lenkille - naakka jäi yhä varastoon.
Kun tulin lenkiltä takaisin, naakka istui ruohonleikkurin päällä ja katseli meitä. Koira meinasi taas ruveta vauhkoamaan, jolloin naakka varautui, mutta kun vedin koiran pois, se rentoutui jälleen. Koko lintu oli jotenkin oudon rauhallinen ja - noh, luottavainen, vaikka olin juuri rymistellyt koiran ja rojujen kanssa varastossa. Toivotin linnulle hyvät yöt ja sammutin valot varastosta.
Aamulla kouluun lähtiessäni minua odotti varastossa naakka. Mietin, tarjoaisinko sille vähän auringonkukansiemeniä. Osittain bussiinehtimiskiireiden vuoksi se jäi kuitenkin tekemättä.
Koulussa murehdin yhä naakan selviämistä; ei se kauaa enää ruuatta eläisi. Toisaalta emme voisi sitä tietenkään loputtomiin varastossa elättää. Sitten vanhemmiltani tuli viesti: lintu oli lähtenyt. Se oli kuulemma tepastellut ihan pirteänä ulos, siivet olivat näyttäneet päällisin puolin ehjiltä, mutta lintu ei ollut kuitenkaan lentänyt. Se oli jäänyt nurmikolle etsimään ruokaa.
Iltapäivällä kotiin tullessani minua odotti linnuton varasto. Vain "muutama" kakkaläjä oli muistona naakasta. Mysteeriksi jäi, mikä tämä lintu nyt sitten oli naakkojaan. Oliko se siipirikko? Vai oliko se esimerkiksi törmännyt ikkunaan ja ollut vähän tokkurassa? Miten se oli ollut niin luottavainen ja rauhallinen? Itse olen tottunut lähinnä lintuihin, jotka -olivat sitten lentokykyisiä tai -kyvyttömiä- pyrkivät hädissään pakoon ihmisen nähdessään.
Joskus neljän jälkeen lähdin koiran kanssa lenkille. Vastakynnetyllä pellolla tepasteli ruokaa etsien yksinäinen naakka.
lauantai 5. lokakuuta 2013
Tulkkuja ja tindejä
Aww. Pitkästä aikaa kunnon lintukuvia.
Punatulkkukoiras:
Saman lajin naaras:
Ja pari talitindiä:
Ja pistetään vielä pari syksyistä kuvaa loppuun:
Punatulkkukoiras:
 |
| Vähemmän syksyinen kuva: vielä kukkamaakin kukoistaa! |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)