Heinäkuun lintutapahtumia

Lintumaailmassa on pesintäkauden päätyttyäkin tapahtunut vähän kaikenlaista, mutta en ole vain ehtinyt tätä blogia päivitellä -on ollut niin paljon muutakin. Nyt kokoilen tänne kuitenkin hiukan jotain.

Mökillä on jälleen sorsapesueita, kuten viime vuonnakin. Ovat melko kesyjä, joten niistä pystyy saamaan varsin hyviä lähikuvia. Laitan pari tännekin:

Eilen istuin terassilla ja yllätyksekseni siihen tuli muutama lintu ihan lähelle. Yksi oli jokin, missä oli ruskeaa ja keltaista -en tuntenut lajia. Mutta myös pari sinitiaista tuli siihen ihan lähelle! Seurailin niiden touhuja ja totesin, että sinitintit ottivat pari kertaa reippaasti yhteen muiden lintujen kanssa. Niinpä niin. Tuntui jotenkin ihanalta katsella sinitinttejä pitkästä aikaa -ja toisaalta oli hiukan haikeaa, sillä mieleen muistui jälleen pesintäkausi ja vakinaaraan kohtalo.

Pesintäkausi 2012 elää kyllä yhä unimaailmassani. Joskus näen unta, jossa minulla on pari pöntöllistä kuolleita sinitiaisen- ja kirjosieponpoikasia, joissain unissa taas koetan pitää harvoja eloon jääneitä turvassa kissoilta ja muilta vaaroilta.

Myös pari kuollutta lintua olen nähnyt. Vähän aikaa sitten hautasin yhden tapauksen, joka löytyi koiratarhasta. Vaikutti lentopoikaselta, en tuntenut lajia. Tänään puolestaan löysin kuolleen variksen, jossa koirakin onnistui piehtaroimaan.

Niin, ja toissapäivänä poimin talteen lokin siipisulan! Harvoin otan ulkoa löytyviä sulkia mukaani, mutta tämä oli todella siisti ja kaunis, joten oli pakko ottaa se mukaan.

Pitäisi varmaan kohta ruveta rakentelemaan talvea varten uutta lintulautaa, vanha kun on melko epäkäytännöllinen. Ennen syksyä projekti olisi varmaan hyvä saada valmiiksi, sillä silloin on vähän ikävämpi tehdä rakennushommia. No, onhan tässä vielä aikaa.

Pönttökameran poistoa

Nyt se on sitten "virallisesti" taas ohi. Tuntui kovin lopulliselta, kun otin kameran pois ja tyhjensin pöntön. Toisaalta pönttö kätki sisäänsä monia muistoja, jotka nousivat pintaan sitä tyhjentäessä.

Pesän ylin kerros ja seinät olivat täynnä kakkaa. Siepon rakentama osuus pesästä oli oikein kovettunut "kuoreksi", ja sitä sai todella kauan repiä irti. (Vertailuna viime vuoden pesä tinttien jäljiltä)

Siepon rakentama osuus oli myös yllättävän pieni verrattuna siihen, kuinka paljon vakinaaras oli pesää rakentanut. Tuon pienen kerroksen alta löytyivät tietenkin vakinaarasparan munat, jotka olivat pysyneet yllättävän ehjinä. Yhdeksässä munassa ei näkynyt lainkaan reikiä tai säröjä, mutta kaksi munaa oli rikki.

Ja tässä kuva, joka havainnollistaa tuota kokoa:

Vakinaaraan rakentama osuus pesästä oli todella suuri. Alla oli sammalta ja päällä koirankarvoja. Miten tuo kaikki olikaan mahtunut pönttöön sisään?

Taistelin pöntön kanssa pitkään hyttysten ja paarmojen ympäröimänä, mutta lopulta sain sen tyhjäksi. Tältä se näyttää nyt:

Pönttökameran pyyhin talouspaperilla ja pistin laatikkoonsa yhdessä kaapelin, adapterin ja virtalähteen kanssa. Pöntön otin ainakin toistaiseksi pois puusta, ehkä laitan sen sitten syksyllä taas talven ajaksi puuhun. Nyt en vain hiestä märkänä jaksanut enää taistella sen kanssa hetkeäkään pidempään. Eipä siellä varmaan kukaan enää tänä vuonna edes pesisi.

Blogi puolestaan jää tietenkin pystyyn ja koetan kirjoitella tänne lintu- ja luontoaiheisia juttuja pitkin vuotta. Mitä tässä nyt eteen sitten tuleekaan.

Huhhuh, nyt on saatu pesintäkausi 2012 päätökseen. Olivatpa taas melkoiset kolme kuukautta! Mitähän ensi vuosi tarjoaa? No, sen näkee sitten huhtikuussa 2013, kun on taas aika aloittaa alusta. :)

Pesästälentovideo ja pohdintaa

Pesintäkausi 2012. Satoja taisteluja oikeudesta pesiä. Kaksi kuolonuhria ja yllättäviä käänteitä. Kohtalo puuttui peliin julmalla tavalla ja vei vakinaaraan, juuri sen linnun, joka oli antanut kaikkensa pöntön puolesta. Linnun, joka oli tappanut kirjosiepon ja häätänyt pois talitaisparin, kaksi sinitiaista ja pari muutakin kirjosieppoa. Näytelmä, jonka vain pönttökamera tarjosi minulle.

Kissa tappoi vakinaaraan, hetkessä kaikki oli ohi ja sinitiaisista vihaisin oli poissa. Vakikoiras jäi hämmentyneenä perään huutamaan varoitushuutoja. Seuraava aamu valkeni hiljaisena, kaikki vakinaaraan yksitoista munaa olivat pöntössä vailla suojaa.

Vaan elämä voitti sittenkin. Kirjosieppokoiras huomasi vapaan pöntön ja houkutteli paikalle naaraan. Naaras rakensi vakinaaraan munien päälle pesänsä, muni kuusi munaa ja jäi hautomaan. Munista kuoriutui kuusi pientä poikasta.

Kuusi poikasta, jotka eivät ole enää niin pieniä.

Nyt on hiljaista, mutta toisinaan lenkillä ollessani ulkoa kuuluu kirjosiepon lentopoikasten kutsuääniä. Edessäni on nyt loppukesän lämpö, syksyn tuulet ja talvipäivänseisauksen pimeys.

Mutta ehkä jonain päivänä kuulen taas sinitiaisen laulun.

Silloin tiedän, että kohta on taas aika.

Poikaset lähtivät - Pesintäkausi 2012 on päättynyt!

Aamulla pöntössä oli vielä kolme poikasta, kahden aikoihin enää yksi ja nyt on sekin tiessään. Dramaattinen, satoja taisteluja ja kaksi kuolonuhria vaatinut pesintäkausi 2012 on onnellisesti ohi.

Valitettavasti en vielä pääse käsiksi videoihin. Kaikkien poikasten pesästälähdöt tulivat kyllä nauhalle, mutta vasta lomalta palattuani voin editoida niistä Youtube-kelvolliset videot. Lomalta palattuani siivoan myös pöntön, otan kameran pois ja kirjoittelen sitten tänne blogiin pidempää koontia tämän monivaiheisen pesintäkauden käänteistä.

Tässä vaiheessa haluan kuitenkin kiittää lämpimästi kaikkia, jotka tavalla tai toisella olivat mukana kanssani seurailemassa pesintäkautta 2012. Erityiskiitokset kommentoijille mukavista ja asiallisista kommenteista, niitä on aina kiva lukea! Ensi vuoden huhtikuussa on aika aloittaa taas alusta.

Nyt on kovin hiljaista.

Neljä poikasta jäljellä

Aamulla kaikki olivat vielä pöntössä. Sitten olin itse koko päivän poissa ja jätin videon siksi aikaa päälle -nyt jäljellä on neljä poikasta. En pysty kuitenkaan katsomaan videota vielä, koska en voi ladata sitä tälle koneelle. Ellei kissa ole käynyt vierailulla, ovat poikaset varmaankin lentäneet pesästä.

Jatkoa seuraa...